Runotorstain 186. haaste

missä aito yrittäminen muuttuu epätoivoksi?

aina uusi projekti päällä
vanhat hiipuvat saavuttamatta mitään.

ajatusten pilaantuvat hedelmät.


soitin muutama kuukausi sitten todella lupaavassa bändissä,

ammattitasoinen pumppu,
keikkaa ja studiota luvassa.

peukalon luu meni kahteen palaan,
nivelsiteeseen metalliankkuri.


olen sykkinyt pinnalta pakoon viisi vuotta.
painovoima voittaa pakenemiskiihtyvyyteni,

kerta
kerran
jälkeen.

bändihommat loppuivat lyhyeen,
ne vaipuvat muiden kaatuneiden nimettömään perhehautaan.


heti uusi projekti hautumaan muiden lupausten joukkoon.

josko nyt.


kun yrittää vähän kaikkea sieltä täältä
tulee väkisinkin sellainen olo ettei osaa mitään.

fokusoinnin taito puuttuu,
intohimo yhteen pieneen asiaan;
olla siinä parempi kuin kukaan muu.

kuinka kaua tätä sykettä jaksaa.

mitä tulee kärsivällisyyden jälkeen?

Runotorstain 185. haaste

jos atomin ydin on marmorikuulan kokoinen

niin elektronin etäisyys siihen on yli kolme kilometriä

ja se voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.

ja kun heilun kellon kanssa

ja sinä istut siinä kellosi kanssa

ne liikkuvavat eri tahtia.

en voi hengittää ilmaa jos en tiedä mistä se koostuu,

en voisi valehdella itselleni sillä tavalla.

minun on pakko tietää totuus

vaikka tiedänkin sen olevan vain näkökulmien keskiarvo.

mitä enemmän ahdistun, sitä enemmän otan selvää.

olen melko sekava.

Kadehdin vauvoja, koska uskon niiden näkevän unta värikkäästä tyynystä.

Runotorstain 184. haaste

Ystäväni kertoi että heillä lauletaan isänpäivisin

hyvää iisänpäivää

hyvää iisänpäivää.

damdadamdamdamdam ja niin edelleen.

Meillä ei koskaan laulettu mitään

koska oli kaikennäköistä.

ei laulattanut

eikä laulata vieläkään.

Puhun isäni kanssa puhelimessa

on sunnuntaiaamu

ja hän olettaa minun olevan krapulassa.

olenhan minä,

mutta olen myös ongella!

siitäkös hän riemastuu

krapula ei näy luurin läpi.

pilkkiminen on kuulemma kaikista meditatiivisinta

ja se kun tulee kotiin pakkasesta

puolijäässä.

kalaa ei tule

ei nykäisyäkään.

on ehkä liian aurinkoista

kallio ja meri taitaa olla huono yhdistelmä.

syöttinäkin on vain taikinaa.

tai sitten se on marraskuun vika?

se ei haittaa,

tekee hyvää istua meren rannalla ja hengittää kalojen hajuista merta.

vai meren hajuista merta?

meri haisee kalalta eikä toisinpäin!

onneksi puhelu oli hyvä lahja

isä vaikutti iloiselta

sovittiin että soitellaan taas

hyvää iisänpäivää

hyvää iisänpäivää

damdadamdamdamdam ja niin edelleen!

Runotorstain 93. haaste

Kolme neljäsosaa,

kun kaikki muu on kadonnut.

Makea viini
lopettaa terävän ajatusten juoksun.

Ajatukset virtaavat parhaiten ylämäessä.

Alamäessä huomaat vain vauhdin
ja muoto katoaa.

Kun vauhti on kovimmillaan
Ote on hävinnyt,

olet kyydissä

ja

odotat huomista.

Runotorstain 92. haaste

Haiku, jonka varpaat eivät mahdu viitoskoon kenkiin.

Koulu on loppu

ja kerron tämän teille

Lukio on lomaa.

Runotorstain 86. haaste

Rappion estetiikkaa

"Vittu mikä homo",
sanoivat olohuoneen pilottitakkiset pojat,

kun kaksi tyttöä nuoli kuohuviiniä vatsaltani.

Runotorstain 84. haaste

Runot runoudesta,

mukavan helppo aihe kirjoittaa.

Runoistaan

kirjoittava kirjoittaja

tuntee itsensä neroksi.

Kumminkin,

arvon kirjoittaja,

sinä siinä,

juuri sinä.

Sinä joka pidät itseäsi taiturina.

Oletko ikinä antanut

runoasi runosta

kasvottomalle lukijalle?

Oletko antanut kenenkään

nuijia sanojasi?

Tiedätkö niiden kestävän kulutusta?

Runot runoudesta on ansa,

johon jokainen kirjoittaja lankeaa.

Runot runoudesta;

tuskaa lukijalle.

Me tahdomme kuulla

bussimatkoista

ja hissistä ja lokeista.

Me tahdomme nähdä

lauseita todellisuudesta.

Me tahdomme kuulla sanoja meistä.

Eli,

arvon aloitteleva kirjailija.

Älä kirjoita liuskan mittaista runoa runoudesta.

Kuten minä juuri tein.