maanantai 15. marraskuuta 2010

Runotorstain 184. haaste

Ystäväni kertoi että heillä lauletaan isänpäivisin


hyvää iisänpäivää

hyvää iisänpäivää.


damdadamdamdamdam ja niin edelleen.


Meillä ei koskaan laulettu mitään

koska oli kaikennäköistä.


ei laulattanut

eikä laulata vieläkään.



Puhun isäni kanssa puhelimessa

on sunnuntaiaamu

ja hän olettaa minun olevan krapulassa.


olenhan minä,

mutta olen myös ongella!


siitäkös hän riemastuu

krapula ei näy luurin läpi.


pilkkiminen on kuulemma kaikista meditatiivisinta

ja se kun tulee kotiin pakkasesta


puolijäässä.



kalaa ei tule

ei nykäisyäkään.


on ehkä liian aurinkoista

kallio ja meri taitaa olla huono yhdistelmä.

syöttinäkin on vain taikinaa.


tai sitten se on marraskuun vika?


se ei haittaa,

tekee hyvää istua meren rannalla ja hengittää kalojen hajuista merta.

vai meren hajuista merta?

meri haisee kalalta eikä toisinpäin!


onneksi puhelu oli hyvä lahja

isä vaikutti iloiselta


sovittiin että soitellaan taas


hyvää iisänpäivää

hyvää iisänpäivää


damdadamdamdamdam ja niin edelleen!

Ei kommentteja: