Soita sinä joutsenkaulainen tyttö
hyväile hennoilla käsilläsi koskettimia
ole hellä niille
tiedät kyllä, ettei se ole lyömäsoitin
unohda nuotit
soita jotain piristävämpää äidillesi
katsoisit nyt edes häntä
katsoitte toisianne silmiin viimeksi toissapäivänä
aamupalalla
kun kätenne osuivat samaa aikaa voikuutioon
siihen samaiseen jonka sait naapuritorpasta
lankatoppaa vastaan
muistathan
jestas teitä
siirrä oikea peukalosi seitsemän kosketinta ylöspäin
sitten nosta molli duuriksi
anna sormiesi laulaa
täytä tämä huone musiikilla
me kaikki olemme sen tarpeessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Puhumatta paras, sanotaan. Muttaa soittaa voi silloinkin.
Mollista duuriin, katso äitiäsi silmiin. Hyviä neuvoja, joilla runossa vallitseva elämisen ankeus ehkä häviäisi.
Piano ei ole tosiaankaan lyömäsoitin. Sillä ei voi lyödä ketään muuten kuin taidollisella ällikällä. Niitäkin on.
Lähetä kommentti