torstai 14. helmikuuta 2008

Runotorstain 79. Haaste

Soita sinä joutsenkaulainen tyttö

hyväile hennoilla käsilläsi koskettimia
ole hellä niille
tiedät kyllä, ettei se ole lyömäsoitin

unohda nuotit
soita jotain piristävämpää äidillesi

katsoisit nyt edes häntä

katsoitte toisianne silmiin viimeksi toissapäivänä
aamupalalla
kun kätenne osuivat samaa aikaa voikuutioon
siihen samaiseen jonka sait naapuritorpasta
lankatoppaa vastaan
muistathan

jestas teitä

siirrä oikea peukalosi seitsemän kosketinta ylöspäin
sitten nosta molli duuriksi

anna sormiesi laulaa
täytä tämä huone musiikilla

me kaikki olemme sen tarpeessa

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Puhumatta paras, sanotaan. Muttaa soittaa voi silloinkin.

Anonyymi kirjoitti...

Mollista duuriin, katso äitiäsi silmiin. Hyviä neuvoja, joilla runossa vallitseva elämisen ankeus ehkä häviäisi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Piano ei ole tosiaankaan lyömäsoitin. Sillä ei voi lyödä ketään muuten kuin taidollisella ällikällä. Niitäkin on.