Runotorstain 77. haaste

Tässä pisteessä
ja muissakin
silloin tällöin

olen vahva

AURINKO paistaa
Vatsassani on pitsa
JA
Nukuinkin hyvin



kolmaskymmenes ensimmäinen
kun katson aikaa sivusta
tajuan uupumukseni

Joo joo
Tiedän tiedän...
helpottaa tulevaisuudessa
kirjoitukset on kohta jo ohi jne.

Olen kuullut tuon sata kertaa!




Tottakai
tahti löystyy jossain vaiheessa

sitä odotellessa

Tahtoisiko joku tehdä kaiken puolestani?

Tämä ei ole aivokirurgiaa

Jaa osaanko?
Mitä?
miksi en osaisi

kyse on vain sanoista
ja riveistä ja
rajojen rikkomisesta
ja kikkailusta
ja pilkuttomuudesta...

tämä ei ole aivokirurgiaa

tietäisitkö sinä
miten tämä runo lopetetaan

minäpä tiedän!

Runotorstain 75. haaste

Katselen mustavalkoista kuvaa
jonka ympärillä ei ole mitään

kuvassa on katkennut kitaran kieli
myöhästynyt bussi
likainen tukka
ja kesäajassa oleva kello keskellä talvea

kuva olen minä
kuva on minun kipuni

ai siinähän sinä olet
onneksi tulit siihen
en näe
tuota elämän irvikuvaa
lämpösi takaa

uskon vakaasti
että sinä et ole
tulevaisuuden kehys kuvalleni

Hyppytunti

Tässä minä nyt istun
koulun ruokalassa
edessäni kuppi kahvia
ja takanani joukko keittäjiä

olen yksin
ja näen kuvani takaseinästä
joku saattaisi huolestuneena kysyä
"Miksi sinä täällä yksin istut"
ja voisin tyytyväisenä sanoa
"Nautin yksinäisyydestä"

oikeasti vastaisin varmaankin
"en tiedä"

no mutta asiaan
Tässä minä nyt istun
koulun ruokalassa
mietin kiiltokuvapunkkareita
ja valtterin kirpputoria ja
sitä, että
miksi se oli niin tyhjä silloin?

kahvi valuu kurkkuuni
samaa vauhtia
kuin aika liikuttaa kellon viisaria
ja tässä minä nyt istun
koulun ruokalassa
ihan yksin

ja nautin hiljaisuudesta.

Musta tammikuu

istun bussissa selkä menosuuntaan
varpaani ovat jäässä
enkä näe ulos,
sillä ikkunassa on jotain vikaa

ulkona vihmoo ikävästi
olen hävittänyt hanskani
ja minulla on huonot kengät,
joista kirvelevät varpaani juuri muistuttivat

olisipa minulla kirja
Hamsunia vaikka
se lämmittäisi
enemmän kuin musta kahvi
noh, meneehän tämä näinkin

mukanani minulla on vain tämä pieni lehtiö
pureskeltu kynänpahanen
lompakko
ja vähän tupakkaa

siinä meni martinlaakso
onneksi söin pekonia ja munia ennen lähtöä
nenäkin on aivan tukossa

nyt unohdan kaikki huolet
laitan lehtiön taskuun
otan paremman asennon
ja lämmittelen varpaitani patterin päällä

Runotorstain 74. haaste:

siinä sinä nyt istut
auringossa
valokuvassa
päivästä toiseen sama ilme kasvoilla

sääli että kuolit
kuva on sentään mukava hautajaiskuvaksi

isoäitini
käytit hauskoja sanoja
kuten kommervenkki ja vinksin vonksin

nyt aurinko silittää päätäsi joka päivä
kunhan en kadota tätä kuvaa