torstai 18. marraskuuta 2010

Runotorstain 185. haaste

jos atomin ydin on marmorikuulan kokoinen

niin elektronin etäisyys siihen on yli kolme kilometriä

ja se voi olla monessa paikassa yhtä aikaa.


ja kun heilun kellon kanssa

ja sinä istut siinä kellosi kanssa

ne liikkuvavat eri tahtia.


en voi hengittää ilmaa jos en tiedä mistä se koostuu,

en voisi valehdella itselleni sillä tavalla.


minun on pakko tietää totuus

vaikka tiedänkin sen olevan vain näkökulmien keskiarvo.



mitä enemmän ahdistun, sitä enemmän otan selvää.

olen melko sekava.



Kadehdin vauvoja, koska uskon niiden näkevän unta värikkäästä tyynystä.

3 kommenttia:

Hihat kirjoitti...

raikas ote runossasi, itse kukin tässä on vähän sekava...kuka tästä maailmasta selvän ottaa..?

Careliana kirjoitti...

Tuo loppulause kruunasi kaiken (varsinkin näin nukkumaanmenoa harkitessa luettuna), vauvat näkemässä unia värikkäistä tyynyistä - kadehdittavaa tosiaan!

SusuPetal kirjoitti...

Minäkin olen sekava, mutta ei se mitään. Uneksitaan vauvojen lailla. Edes joskus.