torstai 25. marraskuuta 2010

Runotorstain 186. haaste

missä aito yrittäminen muuttuu epätoivoksi?

aina uusi projekti päällä
vanhat hiipuvat saavuttamatta mitään.

ajatusten pilaantuvat hedelmät.


soitin muutama kuukausi sitten todella lupaavassa bändissä,

ammattitasoinen pumppu,
keikkaa ja studiota luvassa.

peukalon luu meni kahteen palaan,
nivelsiteeseen metalliankkuri.


olen sykkinyt pinnalta pakoon viisi vuotta.
painovoima voittaa pakenemiskiihtyvyyteni,

kerta
kerran
jälkeen.

bändihommat loppuivat lyhyeen,
ne vaipuvat muiden kaatuneiden nimettömään perhehautaan.


heti uusi projekti hautumaan muiden lupausten joukkoon.

josko nyt.


kun yrittää vähän kaikkea sieltä täältä
tulee väkisinkin sellainen olo ettei osaa mitään.

fokusoinnin taito puuttuu,
intohimo yhteen pieneen asiaan;
olla siinä parempi kuin kukaan muu.

kuinka kaua tätä sykettä jaksaa.

mitä tulee kärsivällisyyden jälkeen?








8 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Voi nuori kanssakulkija. Miten terävästi, oivaltavasti kuvaat luovan ihmisen poltetta. Ja runokin on verraton.
Intohimo leimahtaa, kestää vähän tai kauan aikaa. Kunpa joku kantaisi läpi elämän. Projektin päätyttyä sitä on kuin kompassi pohjoisnavalla, levoton. Kunnes uusi leimahdus yllättää.
Mistä saisi sitkeyden jatkaa sitä, missä on hyvä, pelästymättä tympeyden puuskia. Ja miten vaikeaa valita, jos on hyvä vähän kaikessa :)

Minä katselen ilmiötä elämän toisesta reunasta. Näen keskenjääneet projektit, (minäkin soitin, huilua) ja muistan miten ne valtasivat minut. Silti jaksan yhä uskoa ja innostua, vaikka ei enää tarvi miettiä, mikä minusta isona tulee ;)
Sinulle rohkeutta ja innostusta!

pasanen kirjoitti...

Kaatuneiden projektien nimetön perhehauta! Mainio oivallus.

erikeeper kirjoitti...

Hyvää, laadukasta tekstiä!

helanes kirjoitti...

Kiinan vai minkä lie Talent varpaillaan - pianoa.

helanes kirjoitti...

Panenpa linkinkin:

htt://fi.kakoola.com/archives/vhMpXW

helanes kirjoitti...

Ei näämmä muuttunut.

Liplatus kirjoitti...

Älä periksi anna, kyllä asiat loksahtaa vielä kohdalleen.

Jaksamista Sinulle!

Diina kirjoitti...

olen sykkinyt pinnalta pakoon viisi vuotta..hyvä lause.. tuttuja tuntemuksia